En tykkää telttailla festareilla. Noin, nyt se on sanottu! Sen sijaan tekis mieli mennä Flowhun, koska siellä on monia hyväksi havaittuja esiintyjiä ja aiempien vuosien kokemuksella myös monia semmosia bändejä, jotka havaitsen hyviksi vasta kun kekkerit on ohi ja esiintymiset on menneet ohi. Tällä hetkellä lauantailta on aika hyvin hallussa jo sen verran loistobändejä, että tällä tuntumalla kantsis ostaa lippu. Ja siellä ei tartte telttailla. Harkinnassa onkin siis enää lippuhankinnan laajuus: ottaako koko viikonloppu vai pelkkä lauantai. Viimeksi olin siis perjantaina ja hehkutin etukäteen Yann Tierseniä, joka ei sitten ihania elokuvasävellyksiä soittanutkaan vaan jurnutti post-rockia aikuisempaan makuun. No, oli sekin kyllä silleen jees ja mahtipontista ja valloittavaa ja kerran maestro kyllä vingutti viulua yksin ilmiömäisesti. Lopulta Ladyhawke ja muut oli ehkä kovempia keikkoja kuin Yann Tiersen.
Tänä vuonna kiinnostaa etenkin Sleigh Bells (onks nää suomeksi vaan kulkuset? hauska nimi) erikoisella tyylillään. Voi olla melkoset pippalot. Jossain haastattelussa bändi puheli, että kitaristi on hardcore-bändistä ja laulaja jostain purkkatyttöpoppoosta ja tuloksena on tällaista jatkuvaa mosh pit -poppia. Ehkä tää on just semmosta mikä yhdistää myös mun musiikkimaun eri laitoja. Kiva oli huomata heti löydöksen jälkeen, että nää onkin tulossa Helsinkiin. Voin vaan kuvitella, miten siistiä ois olla paikanpäällä, kun Infinity Guitarsista pärähtää päälle toi superkitaravalli puolivälin jälkeen.
Uskon, että keskiviikon LCD Soundsystem ja Chemical Brothers järjestää myös ihan megahurjat pippalot, mut koska en oo hurjasti bändeihin syventyny, niin en rohkene lippua hankkia.
