Tässä automatkalla Kotka-Helsinki löysin iPodistani todellisen aarteen! Vaikka itse soitin vetelee viimesiä, on biisit säilyny sieltä n. 2005 ajoilta asti, ainakin osittain! Biisihän on tietenkin Juuso ja Peltsi ft. Fintelligens - Kesäaamu.
Yritin metsästellä tota julkaisuvuotta, mutta sitä ei löytynyt mistään. En toivottavasti oo ihan väärässä, jos väitän että tää on 2000-2001? Muistan sen kuitenkin olleen Fintelligenssin suht alkuaikoina, joten paljon myöhempänä sitä ei oo voitu julkaista? Biisi on mun mielestä loistava fiiliksen nostattaja, vaikkei näillä juontajilla ehkä toi flow ihan kohdallaan oo. Ajatus on tärkein, ja se tuo tähän biisin just sitä fiilistä. Verrattuna esimerkiks näiden nykyisten Aamupoikien biiseihin, vaikkapa vaan tähän (vuos 2007),
on nää Peltsin ja Juuson muutamat harvat kipaleet on puhdasta kultaa!
Vaikkei tää suoranaisesti johdannainen oo radioiden soittolistoihin, väittäisin, että mun radiosoitto on melkein nollassa noiden yo. biisien välisen muutoksen takia. Kaupallisuus. Mä veikkaan, et Peltsi ja Juuso teki Kesäaamun kaikkien yhteiseks iloks, no, mitä teki nykynen exfäktör-housti ja se sen pari? Musavideon ja LEVYN? Tää nrj-ränkytys menee mun mielestä täysin Puhuvapää-kategoriaan, joka ei ainakaan mua oo napannut, ei ne sen puheet, eikä biisit. Toi aika oli muutenki sitä aikaa (tietyiltä osin) jolloin jengi teki sitä musiikkii ihan sataprossasesti sen tekemisen ilosta, eikä myyntilukuja silmälläpitäen. Mua ehkä skidisti ärsyttää tää päivä, ja se voi huokuu tosta tekstistä. Mä inhoon sitä kun kaikki hyvät biisit raiskataan radiosoitolla. Toisaalta se on yks aika hyvä keino saada ne kuuluviin, mutta mutta?
2/16/2010
Kuka kiehnää korvassani!?
No, ihana Iisa Pykärihän (os. Pajula) se siellä! Regina on tuoretta ja piristävää ja menevää ja eiköhän se aika indietäkin ole, vaikka sillä ei mitään tekemistä Incubusin kanssa ole. Sinänsä indie onkin kyllä melko kumma termi genreksi...
Bongasin nämä 2007 keväällä lueskellessani sellaista blogia, jota (ja jonka kirjoittajaa) tavallaan inhosin, koska se oli niin syvällinen ja sulavasanainen ja elitistinen, mutta samalla kyllä kahdehdinkin, enpä muuten olisi lukenut. Silloin ilmestyi Oi miten suuria voimia! -albumi ja sinkut En tiennyt että osaan tanssia ja Paras aika vuodesta olivat aika erilaista "tanssimusaa" kuin mihin olin tottunut, joten materiaali alkoi välittömästi kiehtoa. Myöhemmin alkukesästä toimin vastoin tottumuksiani ja ostin levyn Anttilasta kauaa harkitsematta. Levy muodostuikin sen kesän soundtrackiksi ja monet kymmenet kilometrit tuli harhailtua polkupyörällä ympäri Kotkan kesäisiä katuja ja pikkuteitä Reginaa kuunnellen.
Siltikin hyvän mielen biisivalintani on viimeisimmältä levyltä ennakkoon lohkaistu semiakustisorgaaninen Tapaa minut aamulla, jota soitatin n. 40 kertaa lyhyen ajan sisällä alkuvuodesta 2009. Riehakas flyygeli ja kivan pehmoinen, mutta napakka kitaranäppäily nostatti mieltä pimeän kämpän nurkassa nyhvätessä ja rennon "seksikäs" lauluraita kruunasi kappaleen mun vuoden soitetuimmaksi kappaleeksi. Muutenkin koko Puutarhatrilogia-albumi on tosi onnistunut levy muutaman kuuntelun lämmittelyn jälkeen. Ihan nasta on videokin:
Ps. Nämä on aivan lyömättömiä livenä hyvän yleisön sattuessa kohdalle. Nimimerkillä "Suloklubi-09 in my mind"
Lainataan indiepaws.netin linkitystä, kun suoraan Hypemachinesta ei tällaista suomalaista tahdo löytyä.
Regina - Saanko jäädä yöksi?
Bongasin nämä 2007 keväällä lueskellessani sellaista blogia, jota (ja jonka kirjoittajaa) tavallaan inhosin, koska se oli niin syvällinen ja sulavasanainen ja elitistinen, mutta samalla kyllä kahdehdinkin, enpä muuten olisi lukenut. Silloin ilmestyi Oi miten suuria voimia! -albumi ja sinkut En tiennyt että osaan tanssia ja Paras aika vuodesta olivat aika erilaista "tanssimusaa" kuin mihin olin tottunut, joten materiaali alkoi välittömästi kiehtoa. Myöhemmin alkukesästä toimin vastoin tottumuksiani ja ostin levyn Anttilasta kauaa harkitsematta. Levy muodostuikin sen kesän soundtrackiksi ja monet kymmenet kilometrit tuli harhailtua polkupyörällä ympäri Kotkan kesäisiä katuja ja pikkuteitä Reginaa kuunnellen.
Siltikin hyvän mielen biisivalintani on viimeisimmältä levyltä ennakkoon lohkaistu semiakustisorgaaninen Tapaa minut aamulla, jota soitatin n. 40 kertaa lyhyen ajan sisällä alkuvuodesta 2009. Riehakas flyygeli ja kivan pehmoinen, mutta napakka kitaranäppäily nostatti mieltä pimeän kämpän nurkassa nyhvätessä ja rennon "seksikäs" lauluraita kruunasi kappaleen mun vuoden soitetuimmaksi kappaleeksi. Muutenkin koko Puutarhatrilogia-albumi on tosi onnistunut levy muutaman kuuntelun lämmittelyn jälkeen. Ihan nasta on videokin:
Ps. Nämä on aivan lyömättömiä livenä hyvän yleisön sattuessa kohdalle. Nimimerkillä "Suloklubi-09 in my mind"
Lainataan indiepaws.netin linkitystä, kun suoraan Hypemachinesta ei tällaista suomalaista tahdo löytyä.
Regina - Saanko jäädä yöksi?
2/14/2010
Nothing to salvage, anyway.
Pepin innoittamana aattelin ruveta postaamaan Imogen Heapista. Itse artistin bongasin aikoinani The O.C:sta ja jäin koukkuun aivan välittömästi. Hävettää sanoa tää, mutta ihan alunperin luulin kyseessä olevan bändi, ja laulajaa mieheksi. Kun ensimmäisen kerran tsekkailin Youtubesta liveversioita, tajusin olleeni todella väärässä. Oli miten oli, Imogen Heap kolahtaa ja kovaa! Näyttää olevan mun Last.fm-listalla numero 15.
Mä olin ja olen edelleen aivan tajuton The O.C -fani. Oon toisessa blogissani jo hehkuttanut sarjaan valittuja artisteja ja/tai biisejä (joista monet artistit on päässyt myös Gossip Girliin!!!) ja ne biisit jos mitkä vahvistaa katsomiselämystä. Molempien sarjojen soundtrackeiltä löytyy Imogenin biisejä, ja nää seuraavaksi luettelematkin on osittain mukana.
Hide and seek
soitettiin ainakin Calebin hautajaisissa ja Treyn kuollessa. Nämä kohtaukset on osasyy siihen, että lähes aina biisiä kuunnellessa tulee kyyneleet silmään. Tosin on artistillakin vaikutus tähän, sillä esimerkiks Jason Derulon Whatcha Say (kas kummaa, Gossip Girlistä tää pätkä! ) tällä Hide and seekin samplella ei toimi niin kylmiä väristyksiä herättävästi ku alkuperänen. (GG-scene tästä, Youtube on kieltäny tän videon upottamisen blogiin, joten siksi pelkkä linkki.)
Tosin molemmat versiot on liitetty ikäviin tapahtumiin, joten tätä biisiä (kumpaa tahansa) on mahdotonta kuunnella tullakseen iloiseksi.
Joten paskat fiilikset + Hide and seek = perfect match!
Goodnight and go.
No, jos mietitään tätäkin em. sarjassa, niin soitetaan ainakin Sethin ja Summerin muutamissa kohtauksissa. Näin äkkiä etittynä ei löytynyt mitään sopivia pätkiä valitettavasti linkittää tähän. Biisi kuitenkin saa mut hyvälle mielelle, ja on eräs poikakin mulle omistanut tän "Why'd you have to be cute, it's impossible to ignore you" -kohdan. Joten jos Hide and seek oli melankolisiin tunnelmiin sopiva, niin tää tuo kyllä ehdottomasti hymyn huulille.
Headlock.
Tää onkin ainoa, josta en oo varma onko soinut The O.C:ssä vai ei. Biisi saa fiilikset juoksemaan ehkä kahden edellisen välimaastossa. Biisin ei ehkä tarkotuskaan oo mikään kannustusbiisi tosin olla.
Loose ends.
Tää biisi taas synnyttää ajatuksia ihmissuhteista (yllätys?), sanat sattuu natsaamaan omaan elämään (tai ehkä oma elämä sanoihin?) aika buenosti. Ja kaikkiin epäonnistumisiin.
Have you got it in you?
Imogenin ääni tässä biisissä saa mussa aikaan niitä kuuluisia kylmiä väristyksiä. Tää biisi on myös suuri syy siihen, miks luulin artistia mieheksi alussa. En tiedä miks, mutta tän biisi toisinkuin Headlock, on semmonen tsemppausbiisi. Tosin ei välttämättä tuu ihan ensikuuntelulla mieleen, mutta mä oonkin luukuttanut tätä useamman vuoden ajan.
Imogen on artistina aivan mieletön, ääni on jotain käsittämätöntä. Esiintyjänä luonnehtisin videoiden perusteella aika passiiviseksi, mutta toivon Ilosaarirockin todistavan mun olevan väärässä. Jostain syystä harvemmin liveversiot toimii Imogenilla niin hyvin kun levyllä olevat. Ääni on kuitenkin tosi uniikki, eikä missään nimessä pahankuulonen livenä, joten en sano tota äskeistä pahalla. Imogen Heapin diggareita löytyy varmasti paljon, joten eiköhän me nähdä siellä Ilosaaressa sit kesällä!
-i
Mä olin ja olen edelleen aivan tajuton The O.C -fani. Oon toisessa blogissani jo hehkuttanut sarjaan valittuja artisteja ja/tai biisejä (joista monet artistit on päässyt myös Gossip Girliin!!!) ja ne biisit jos mitkä vahvistaa katsomiselämystä. Molempien sarjojen soundtrackeiltä löytyy Imogenin biisejä, ja nää seuraavaksi luettelematkin on osittain mukana.
Hide and seek
soitettiin ainakin Calebin hautajaisissa ja Treyn kuollessa. Nämä kohtaukset on osasyy siihen, että lähes aina biisiä kuunnellessa tulee kyyneleet silmään. Tosin on artistillakin vaikutus tähän, sillä esimerkiks Jason Derulon Whatcha Say (kas kummaa, Gossip Girlistä tää pätkä! ) tällä Hide and seekin samplella ei toimi niin kylmiä väristyksiä herättävästi ku alkuperänen. (GG-scene tästä, Youtube on kieltäny tän videon upottamisen blogiin, joten siksi pelkkä linkki.)
Tosin molemmat versiot on liitetty ikäviin tapahtumiin, joten tätä biisiä (kumpaa tahansa) on mahdotonta kuunnella tullakseen iloiseksi.
Joten paskat fiilikset + Hide and seek = perfect match!
Goodnight and go.
No, jos mietitään tätäkin em. sarjassa, niin soitetaan ainakin Sethin ja Summerin muutamissa kohtauksissa. Näin äkkiä etittynä ei löytynyt mitään sopivia pätkiä valitettavasti linkittää tähän. Biisi kuitenkin saa mut hyvälle mielelle, ja on eräs poikakin mulle omistanut tän "Why'd you have to be cute, it's impossible to ignore you" -kohdan. Joten jos Hide and seek oli melankolisiin tunnelmiin sopiva, niin tää tuo kyllä ehdottomasti hymyn huulille.
Headlock.
Tää onkin ainoa, josta en oo varma onko soinut The O.C:ssä vai ei. Biisi saa fiilikset juoksemaan ehkä kahden edellisen välimaastossa. Biisin ei ehkä tarkotuskaan oo mikään kannustusbiisi tosin olla.
Loose ends.
Tää biisi taas synnyttää ajatuksia ihmissuhteista (yllätys?), sanat sattuu natsaamaan omaan elämään (tai ehkä oma elämä sanoihin?) aika buenosti. Ja kaikkiin epäonnistumisiin.
Have you got it in you?
Imogenin ääni tässä biisissä saa mussa aikaan niitä kuuluisia kylmiä väristyksiä. Tää biisi on myös suuri syy siihen, miks luulin artistia mieheksi alussa. En tiedä miks, mutta tän biisi toisinkuin Headlock, on semmonen tsemppausbiisi. Tosin ei välttämättä tuu ihan ensikuuntelulla mieleen, mutta mä oonkin luukuttanut tätä useamman vuoden ajan.
Imogen on artistina aivan mieletön, ääni on jotain käsittämätöntä. Esiintyjänä luonnehtisin videoiden perusteella aika passiiviseksi, mutta toivon Ilosaarirockin todistavan mun olevan väärässä. Jostain syystä harvemmin liveversiot toimii Imogenilla niin hyvin kun levyllä olevat. Ääni on kuitenkin tosi uniikki, eikä missään nimessä pahankuulonen livenä, joten en sano tota äskeistä pahalla. Imogen Heapin diggareita löytyy varmasti paljon, joten eiköhän me nähdä siellä Ilosaaressa sit kesällä!
-i
2/12/2010
Taikuri on itsekin ihmeissään
Sivuutan vielä ton sun edellisen pohdinnan hyvänmielen kappaleesta ja hehkutan vähän tällaista Bostonilaista lo-fi-bändiä. Lo-fi siksi, koska minua jopa hieman häiritsee tää tyylikäs huonolaatuisuus, rummut rätisee ja laulu sähisee. Mutta kappaleet on leppoisan tarttuvia ja netissä ilmaiseksi ladattava Real Life Color -levy mukavaa sängyllämakoilumusaa. Mulla tästä tulee hieman mieleen Vampire Weekend, ehkä nääkin on jotain nuoria yliopistokolleja. Erityisesti näin muutaman kuuntelun jälkeen lemppariksi on muodostunut Darling kivan "take me back where i stood" -hokemankin takia.
Real Life Color -albumin voi ladata ja kappaleita esikuunnella täältä: http://magicman.bandcamp.com/
2/11/2010
Love is a verb here in my room?
Susan, kiitos viimeisestä! Kuuntelin postaamasi biisit (myös ne ensimmäiset) ja arvostan huomaavaisuuttasi mua kohtaan! Chasing cars that way nosti kyyneleet pintaan, E:llä tuli mieleen ne mun lemppareita dissaavat länsimaalaiset pojat korispaidat päällä. Niin, ja hikinauhat. No, makunsa kullakin. Anyhow, aiheeseen.
Biiseistä ylipäätään yleensä tulee mieleen joku ihminen, tilanne, tapahtuma, mikä tahansa. Mä palasin miettimään yläasteen vikaa kevätpuolta, jolloin päästiin siis yhdeksänneltä luokalta pois. Otsolan koulusta vaihdoin vuonna 2000 ihanaan Mikkolan kouluun, musiikkiluokalle. Ysin loppupuolella me tehtiin musikaali. Ihan itse, se oli supersiistiä aikaa, ja mä toivoisin löytäväni CD:n, josta löytyy nuo kaikki 10 mahtavaa biisiä. Musikaalin tunnarina toimi kekseliäästi nimikkobiisi Fiasko. (Musikaali itsessään tosin oli päinvastainen, vaikka itse sanonkin.) Fiaskon sävelsi Iiro, lainaten Incubusin Here in my roomista introa alkuun.
Biiseistä ylipäätään yleensä tulee mieleen joku ihminen, tilanne, tapahtuma, mikä tahansa. Mä palasin miettimään yläasteen vikaa kevätpuolta, jolloin päästiin siis yhdeksänneltä luokalta pois. Otsolan koulusta vaihdoin vuonna 2000 ihanaan Mikkolan kouluun, musiikkiluokalle. Ysin loppupuolella me tehtiin musikaali. Ihan itse, se oli supersiistiä aikaa, ja mä toivoisin löytäväni CD:n, josta löytyy nuo kaikki 10 mahtavaa biisiä. Musikaalin tunnarina toimi kekseliäästi nimikkobiisi Fiasko. (Musikaali itsessään tosin oli päinvastainen, vaikka itse sanonkin.) Fiaskon sävelsi Iiro, lainaten Incubusin Here in my roomista introa alkuun.
Incubusiin tutustuin paremmin noina aikoina, vuoden 2005 alkupuolella. Tällöin tais suurimmaksi osaksi lähteä Indie ja Alternative muutenkin kuunteluun.
Biisi tuo tietty mulle mieleen suurimmaksi osaksi tuon musikaalin, ja mahtavan yhteishengen joka meidän luokalla vallitsi. Ehkä tästä syystä se on mulle vielä tänäkin päivänä tärkeässä roolissa, ja saa hyvälle tuulelle.
Jos sitä lähtee tarkemmin pohtimaan, siitä voi löytää erittäinkin syvää merkitystä. Hidas biitti, magee pianosoolo ja etenkin liveversioihin lisätyt instrumentit iskee tajuntaan varmasti muillakin kuin allekirjoittaneella. Sanat on jotenkin kovin lämpimät, ja Brandonin ääni sulaa korviin kuin paraskin fonduesetti.Bändin tuotanto on muiltakin osilta aivan mahtavaa, jos ei siihen ole kerennyt tutustumaan niin suosittelen lämpimästi! Mä tuun palaamaan siihen myöhemmin kyllä itsekin.
Ollaan ehkä Susanin kanssa aiemmin (eli mitä, kahden? postauksen ajan) heitetty toisillemme kommentteja postausten biiseistä loppuun, joten "hauska" kevennysosio oliskin heittää toiselle aina sillointällöin ns. haastetta kehiin seuraavaa (tai sitä seuraavaa) postausta ajatellen. Mä haluaisin kuulla sulle hyvän mielen tuovasta indierykäsystä!
-i
Hype Machinen hypetystä
Uusia juttuja on helpompi oppia tuntemaan vanhoihin asioihin pohjaamalla. Tässä tapauksessa mulle helppo reitti ei-niin-orgaanisen musiikin maailmaan on ollut remixit tavallisista tunnetuista poppibiiseistä. Siksi oonkin ollut tosi kiitollinen Hype Machinelle, sillä uutta musaa löytyy todella helpolla. Vielä kun hyväksytyt blogit on valikoitu tietyin kriteerein, eikä kenen tahansa Susanin näpertelykirjoituksia lasketa mukaan. Ai että, kun tuli eilen siisti fiilis, kun surffailessa löytyi jonkun listaus top 29 remixeistä viime vuodelta ja siellä oli mun jo aiemmin bongaama kappale! Iskin jalkapohjan suoraan neulaan heinäsuovasta. No ei kai. Mutta mulle saavutus on jo se, että tunnistan jotain nimiä. Aion olla rohkeasti ihan tietämätön kaikesta ja yritän olla kirjoittamatta fiksummin kuin osaan. Ehkä sekin viihdyttää jotain! Hype Machinen saa muuten yhdistettyä Last.fm:ään.
Aistin, että tää Twelves on joku asiantunteva poppoo, koska näiltä tuli vähän aikaa sitten joku suuri remixtape, josta "kaikki" kirjoitti siihen aikaan. Mulle tulee mieleen tästä Metricin Help I'm Alive remixistä vähän semmonen Daft Punk bilemoodilla kaikkine suhinoine ja mukavan lepposine bassoineen ja pirteillä "kuplaäänillä". Tykkään orginaalistakin, mutta nämä kaksi versiota on aika erilaisiin tilanteisiin sopivat.
Metric - Help I'm Alive (The Twelves Remix) (Hypem)
Metric - Help I'm Alive (Hypem)
Löytyypä tuolta näköjään B-rokkareillekin jotain, mitähän Inka tykkäät tosta jälkimmäisestä mashupista?
Backstreet Boys - The Call (Neptunes remix) (Hypem)
Dan Mei & Marc Johnce - Snow Patrol Vs Backstreet Boys - Chasing Cars That Way (Hypem)
Sitten vielä edellisen postauksen otsikon intertekstuaalismusikaalinen viittaus:
The Ting Tings - Great DJ (Hypem)
2/10/2010
You got me twisted, oh you got me twisted!
Poikien joulukuisen superhypermahtavan keikan jälkeen oon tietenkin entistä enemmän fiilistelly koko tuotantoa. Kattelin myös pari kertaa 2008 vuoden Unbreakable-tourin ja sieltä kaikkien muiden lemppareiden lisäksi pomppas ylös biisi, mikä on yks tällä hetkellä eniten iTunesissa, Spotifyssa ja iPodissa soinut biisi. Otsikkoon oon poimnut ns. lempikohdan kyseisestä kipaleesta. Kyseessä on siis biisi nimeltä Treat me right. Bändin fanitushan mulla tuolloin eskarilaisena meni lähinnä lallatellen vähän sinnepäin. Sen jälkeen kun alkoi toi kielipää toimimaan niin on sanat tuonut ihan uusia ulottuvuuksia näihin biiseihin. Tän bändin kohdallahan se toisaalta on niin, että kaikki biisit on tullut kuunneltua useampaan otteeseen (+ ne kaikki iskee kybällä!), joten jos jostain niistä löytyy uusia vivahteita, ne iskee tuhannesti paremmin kun aiemmin!
Liveversioissa hyvillä bändeillä näitä vivahteita löytyy. Pojat oikeesti todistaa laulutaitonsa ja onhan toi silmänruokakin varmaan osasyyllinen tähän. Biisi saa mut hyvälle tuulelle ja sanat kun käsittelee sitä kuuluisaa rakkautta jollain tavoin, mä samaistun siihen.
Hyvä biisi koostuu menevästä melodiasta, mieleenjäävistä sanoista ja tässä tapauksessa myös pilke silmäkulmassa nostaa kuuntelukokemusta mun kohdalla ylöspäin. Jos joku kuuntelee ton biisin, olis supermahtavaa kuulla mielipidettä siitä.
Onko sellanen muiden sekaan hukkuva veisu, vai irtooko siitä jotakin enemmän?
Poikien logon nappasin muuten randomisti Googlesta, käytin Photarissa ja modasin sen tohon muotoon. Näinollen mielestäni 80 prosenttia siitä on muutettu ja voin väittää kuvaa omakseni. Jos suuri lukijakunta on kanssani eri mieltä, voin laittaa alkuperäisen kuvan osoitteen näkyviin.
-i
Great DJ
Kaikki haluavat tuputtaa toisille lempimusiikkiaan. Jotkut jopa perustavat blogin sitä varten.
Yläasteella innostuin hevimusiikista, sittemmin löysin indiehtävän akustisen kitarapopin ja viehätyin naisvokalisteista. Hiljalleen maailma muuttuu ja minäkin olen alkanut kiinnostua koneellisemmista kappaleista. Yleisesti tykkään jollain lailla mukaansatempaavista biiseistä. Ehkä johtuen siitä, että käyn mielelläni keikoilla, joissa tuntee tarpeen liikkua.
On universaalisti vaikea listata lempimusiikkia, mutta ykkösbändini ihan jo periaatteen tasolla on kanadalainen ilmiö Tegan and Sara. Koneelta löytyy 7,5 gigaa audiomateriaalia yhtyeestä, sisältäen muutaman kymmentä keikkaa, joitakin haastatteluja ja albumit ja muut julkaistut kappaleet. Ainoastaan kaikista vanhin levy uupuu, sillä sitä en ole saanut hankittua ainoasta sitä kauppaavasta nettikaupasta, koska en omista luottokorttia... Vuonna 2007 pääsin osallistumaan kolmelle keikalle The Con -levyn ekalta Euroopan kiertueelta. Bristolin keikka oli myös koko tourin ensimmäinen. Hurja fiilis ennen ja jälkeen. Hyvän musiikin vastapainoksi all time inhokkeja ovat etenkin nykyajan heviballadit, joissa särökitaralla soitetaan hitaita sointuja hurjiksi "mukaraskaiksi" valleiksi.
Olen myös taipuvainen tyrkyttämään itselleni musiikkia, josta en oikeasti pidä, mutta se vaikuttaa arvostettavalta tai muuten haluaisin itseni kuuntelevan sitä.
Luulenpa, että tulen olemaan melko laiska kirjoittelija, mutta yritän ihan oman mielenkiintoni takia linkitellä meneviä kappaleita sopivaan tahtiin. Juteltiin, että linkitys Spotifyhin tai Youtubeen on toimiva, mutta aion myös häikäilemättömästi hyödyntää toisten uppaamia kappaleita ja linkkejä, sekä Hypemachinea. Tuskin tämä blogi saa niin suurta suosiota, että kenenkään virtuaalimaailma järkkyy.
Tegan and Sara - Sentimental Tune (Hypemachine)
Bitchee Bitchee Ya Ya Ya - Fuck Friend (Hypemachine)
Yläasteella innostuin hevimusiikista, sittemmin löysin indiehtävän akustisen kitarapopin ja viehätyin naisvokalisteista. Hiljalleen maailma muuttuu ja minäkin olen alkanut kiinnostua koneellisemmista kappaleista. Yleisesti tykkään jollain lailla mukaansatempaavista biiseistä. Ehkä johtuen siitä, että käyn mielelläni keikoilla, joissa tuntee tarpeen liikkua.
On universaalisti vaikea listata lempimusiikkia, mutta ykkösbändini ihan jo periaatteen tasolla on kanadalainen ilmiö Tegan and Sara. Koneelta löytyy 7,5 gigaa audiomateriaalia yhtyeestä, sisältäen muutaman kymmentä keikkaa, joitakin haastatteluja ja albumit ja muut julkaistut kappaleet. Ainoastaan kaikista vanhin levy uupuu, sillä sitä en ole saanut hankittua ainoasta sitä kauppaavasta nettikaupasta, koska en omista luottokorttia... Vuonna 2007 pääsin osallistumaan kolmelle keikalle The Con -levyn ekalta Euroopan kiertueelta. Bristolin keikka oli myös koko tourin ensimmäinen. Hurja fiilis ennen ja jälkeen. Hyvän musiikin vastapainoksi all time inhokkeja ovat etenkin nykyajan heviballadit, joissa särökitaralla soitetaan hitaita sointuja hurjiksi "mukaraskaiksi" valleiksi.
Olen myös taipuvainen tyrkyttämään itselleni musiikkia, josta en oikeasti pidä, mutta se vaikuttaa arvostettavalta tai muuten haluaisin itseni kuuntelevan sitä.
Luulenpa, että tulen olemaan melko laiska kirjoittelija, mutta yritän ihan oman mielenkiintoni takia linkitellä meneviä kappaleita sopivaan tahtiin. Juteltiin, että linkitys Spotifyhin tai Youtubeen on toimiva, mutta aion myös häikäilemättömästi hyödyntää toisten uppaamia kappaleita ja linkkejä, sekä Hypemachinea. Tuskin tämä blogi saa niin suurta suosiota, että kenenkään virtuaalimaailma järkkyy.
Tegan and Sara - Sentimental Tune (Hypemachine)
Bitchee Bitchee Ya Ya Ya - Fuck Friend (Hypemachine)
And who am I?
Kirjotin jo niin lamen ensimmäisen entryn, että tähän seuraavaan on pakko saada vähän enemmän puhtia! Ajattelin aloittaa ihan perinteisesti ranskalaisten viivojen avulla itseni esittelyn.
- Ikämittariin pamahti huikeat jenkkitäysikäisyyttä mittaavat numerot tammikuussa, eli pyöreät 21 vuotta!
- Olen asunut Kotkassa, Sipoossa, Vantaalla, Sydneyssä ja Helsingissä.
- Tällä hetkellä asuinpaikkana vielä hetken virallisesti Helsinki, sen jälkeen kutsuu taas hetkeksi ainakin, ah, niin ihana Vantaa.
- Kaikkien aikojen lempibändinä on pysynyt reippaat 14 vuotta iki-ihana ja -nuorekas(!!!) Backstreet Boys. Mä olen kaiken lisäksi erittäin ylpeä fani ja tästä syystä uskon, että kyseisen bändin tuotantoon tullaan täällä tutustumaan erittäin paljon.
- Mun musiikkimakuun sisältyy em. bändin lisäksi varmastikin satoja muita bändejä/artisteja, joista tulen aivan varmasti täällä kirjoittamaan. Kuten blogimme otsikko jo kertoo, mä lupaan kirjoittaa muistakin ku Bäkkäreistä!
- Mä rakastan saksanpaimenkoiria, johtunee siitä, että faija on koko mun elämän ajan sellaisia omistanut. Mun tulevaisuuden koira vois mielellään olla Poliisikoira Rex, mutta voi olla, että koulutan siitä ehkä vieläkin fiksumman ja ihanemman koiran.
- Mä rakastan myös hyviä leffoja, ja leffablogi onkin perustamisen alla, linkkiä laitellaan tietenkin tänne kun sellainen alkaa hyvältä näyttämään. Tv-sarjat sysään myös tähän kyseiseen blogiin, joten stay tuned!
- Mun tulevaisuuden toiveammatti on trailerileikkaaja mieluiten Sydneyssä. Katsotaan mihin näillä haaveilla yltää, mulla on kovasti työn alla tohon tavoitteeseen pääseminen.
- Mä olen ollut hereillä nyt n. 23 tuntia, joten lopetan tän kirjoittamisen tähän ja totean, että toinen entry oli yhtä lame kuin ensimmäinen ja mun seuraava entry saa luvan olla musa-aiheinen!
Adioooos ja palaillaan. Otsolan koulun kuvalinkki löytyy kuvaa klikkaamalla, ja BSB:n kuva on iha isseottamani!
-i
Ensimmäinen entry.
"inka says:
mä aattelin perustaa musa- ja leffablogin, mutten tiiä onksne vähän tylsii yhes, vai pitäiskö tehä kaks erillist?
Susan says:
ei välttämättä, nehän kuitenki liippaa sillee lähelt et elokuvis on musaa ja musiikille on musiikkivideoit
Susan says:
mieki oon aatellu musablogii, mut ehkä tyydyn vaa linkittää facebookkiin.
inka says:
ala kirjottaa munkans musablogii
inka says:
lupaan kirjoittaa muistaki ku bäkkäreist
Susan says:
siin on ainaki hyvä otsikko jo
inka says:
nyt perustetaan musablogi!
Susan says:
:D
inka says:
mut sä voisit päättää osoitteen
Susan says:
joku lyhyt ja ytimekäs
Susan says:
ei oo mitää lyhyit ja ytimekkäit sanoi varastos
Susan says:
tiesitkö et "kahden kauppa" on englanniks a shop for two. hei voisko se osoite olla butique42 eli kahden kauppa
inka says:
vois! toi on ihan sikahyvä
Susan says:
eiku se onki boutique
inka says:
no boutique42"
Siitä se ajatus sitten lähti!
Blogin kirjoittajia on kaksi ja molemmat tulevat postaamaan tänne fiiliksen mukaan, viikottain, päivittäin, tunneittain. Pointtina on jakaa kaikki jollain tapaa mieleenjäävät biisit, levyt ja artistit tekstin ja sen itsensä musiikin muodossa.
Molempien ensimmäiset entryt varmaankin tulee sisältämään pienen infopläjäyksen itse kirjoittajista ja katsellaan sitten mihin suuntaan lähtee Boutique42 etenemään!
Hyvää myöhäistä
-päivää!
Molempien ensimmäiset entryt varmaankin tulee sisältämään pienen infopläjäyksen itse kirjoittajista ja katsellaan sitten mihin suuntaan lähtee Boutique42 etenemään!
Hyvää myöhäistä
Kuva täältä .
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)